|
Kirjoittaja
Bemaryn tallissa vilistävät ragdoll Pätkis ja maatiais-Sinni! Tervetuloa ihmettelemään kissamaisia kuvia ja juttuja. :)
Vanhat merkinnät pitävät sisällään juttuja aina kirppislöydöistä kirja-arvosteluihin ja kengistä mielipidekirjoituksiin. Nykyään nämä aiheet käydään läpi blogissani nimeltä One Step Closer, jonne myös olette tervetulleita vierailemaan!
Matkamittari
Since 22.7.2007
Blogilista
Bemaryn tallin kuulumiset voi tilata pysyvästi tai määräaikaistilauksella Blogilistalta itselleen. Tilaajalahjoja en ikävä kyllä vielä ole pystynyt jakamaan, joten joudutte nyt tyytymään itse blogin antiin. ;) Kiitos hirmuisesti ihan jokaisesta tilauksesta! Golden awards
 Toinen blogini
Tervetuloa vierailulle myös toiseen blogiini nimeltä One Step Closer ! Sisältää mm. : - kirppislöytöjä - kenkiä - ostoksia - valokuvausta - kirjoituksiani mieltäni rassaavista aiheista Tilaa blogi itsellesi tästä ! :) |
|
|
02.10.2008 - 12:00
Nyt se on loppu! Nimittäin Bemaryn tallin taival aktiivisena blogina. Punnitsin sekä vuodatus.netin, että Bloggerin hyviä ja huonoja puolia tullen lopulta siihen tulokseen, että on aika vaihtaa maisemaa. Uusi blogini Karvahelvetti on tänään suureksi ilokseni julkaistu ja vaikka se vielä hieman keskeneräinen onkin, en anna asian häiritä. Ainakin sinne on ilo kirjoitella uusia merkintöjä toisin kuin tänne. :p
Toivotan siis kaikki vanhat tilaajat ja satuinnaiskävijät tervetulleiksi (tai -menneiksi ;p) uuteen blogiini, joka tulee tarjoamaan niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin entistä parempaa huttua...tai tämä ainakin on tavoitteeni. Bemaryn talli jää leijailemaan blogiavaruuteen kaikessa hiljaisuudessa. Toki vanhoja merkintöjäni saa jatkossakin kommentoida ja pyrin kommentteihin myös vastaamaan, mikäli tarve vaatii. Mutta nyt hus pois täältä ja kipinkapin kärvistelemään suloisena kangastelevaan Karvahelvettiin! \o/ ----> 24.09.2008 - 21:09
En ole kovin innokkaasti jaksanut päivitellä tätä blogia, koska olen niin kurkkuani myöten täynnä vuodatuksen hitautta ja epäkäytännöllisyyttä. Etenkin nyt, kun "ykkösblogini" uusi osoite eli Blogger on osoittautunut niin unelmaksi kuin on, kynnys palata tähän entiseen räpellykseen kasvaa kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta. Saa nähdä, josko kissabloginikin siirtyy jossain vaiheessa aiemmin mainitulle paremmalle alustalle. Eipä mua täällä vuodatuksessa pidä käytännössä mikään. :) Sitten itse pääasiaan eli haasteeseen. Alkuperäisenä tarkoituksenani ei ollut kuvailla haastekuvia kissoista, vaan muistoja syysmaisemasta, mutta tulipa otettua tämäkin sitten samalla puolivahingossa. Pätkishän se siinä kyttää naapureita, kuten sen tapana on. Se on ollut nyt kovin tohkeissaan näistä aurinkoisista päivistä ja etenkin siitä, kun levitin parveketuolille räsymaton, jonka päällä on lämmin ja pehmeä nuokkua. Kyllä ne katitkin auringonpaistetta osaavat arvostaa! :)  Tuosta aiemmin mainitusta terveydentilahommasta sellaista tietoa, jos jotakuta kiinnostaa, että Pätkiksen virtsatulehdus ei ollutkaan niin helppo hoidettava kuin saattoi toivoa (joskin lähinnä pahintahan mä koko ajan odotin, koska en yksinkertaisesti usko hyvään onneen kovinkaan monessa asiassa). Kolmen antibioottikuurin jälkeen otettu virtsanäyte paljasti, että Pätkis on saanut riesakseen ilkeitä virtsakiteitä. Ei muuta kuin neljäs antibioottikuuri päälle ja liotusruoka avuksi. Ihme kyllä saimme eläinlääkäriltä kyseisen 1,5 kilon ruokapussin sekä yhden märkäruokarasian täysin ilmaiseksi! Olivat sitä mieltä, että jos katti nirsoilee, ei ainakaan mene rahaa hukkaan sen vuoksi. Onpa vallan harvinainen eläinlääkäri, kun ei kyninyt rahaa kaikesta mistä olisi voinut. Ultrastakaan ei erillistä maksua ottanut. :p Tuntuu ennenkuulumattomalta, mutten toisaalta ole mikään vanha tekijä eläinten lääkärissäkäyttämisen suhteen (olen ennen tätä vuotta toiminut lähes ainoastaan kuskin hommissa, kun määränpäänä on ollut eläinlääkäriasema), joten vaikea sanoa kuinka harvinaisesta avokätisyydestä tuossa lopulta oli kyse. Oli miten oli, seuraavan kuukauden ajan Pätkis syö vain ja ainoastaan kyseistä "terveysruokaa", jonka jälkeen katsotaan uudelleen onko katilla edelleen ongelmia. Jos ei ole, jatkamme James Wellbelovedin hyväksi havaitulla "luomuruoalla" tarjoten toki välillä jotain muutakin piristykseksi. Roayl Caninin Sensible -sontaan emme palaa missään nimessä, oli syy tähän sairasteluun sitten siinä taikka ihan jossain muussa. Lekuri kun piti hyvin mahdollisena, että tuo ruoka saattoi olla syynä koko soppaan. Varmaahan se ei edelleenkään silti ole. Katsellaan, miten homma tässä etenee. Kyllä me yhdessä selvitään. :) 14.09.2008 - 12:17
Juuri sinä hetkenä, kun muistat, ettet ole vieläkään osallistunut viikon haasteeseen ja päätät korjata asian kuvaamalla tuoreita kuvia, päättää kameran lisäsalaman patteripariskunta jäädä eläkkeelle. :p Noh, onneksi se salama räpsähteli edes muutaman kerran, jotta sain otettua Sinnistä tämän hassuhkon kuvan.  Tuo tupsu on peräisin lapsuudenaikaisesta pääpannastani, jota pidin pihalla talvisin, mutta jolle ei enää nykyisin ole lainkaan käyttöä. Sinni on kuitenkin ottanut tupsun uusiokäyttöön ja leikkii sen kanssa pitkät tovit sopivalle päälle sattuessaan eli käytännössä lähes päivittäin.
02.09.2008 - 18:22
Sinni on mahdoton katti puskemaan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta. Näin ollen se suorastaan nauttii saadessaan olla lähellä ihmisiä, kunhan saa itse päättää kuinka kauan se siinä on. Mitä kauemmin katti meidän kanssamme on asustanut, sitä enemmän se on oppinut seuraamme hakeutumaan, ja nykyään se onkin varsinainen sylikissa, kunhan olosuhteet ovat sen mielestä oikeat.  Uteliaana kissana Sinni tunkee mielellään tutkimaan uusia paikkoja, ja lähestyy reviirilleen tuotuja esineitä suuren kiinnostuksen vallassa. Ja vaikka se kameran linssin on monesti elämässään nähnytkin, oli taas kerran tultava vekotinta vähän lähemmäs tutkimaan. 28.08.2008 - 15:55
Ekana kissoihin liittyvänä vaaleanpunaisena yksityiskohtana ainakin itselleni tulee mieleen nenä. Senpä vuoksi valitsinkin Sinnin, jolla on musta nenä, joten voin nenän sijaan valita kuvan anturoiden perusteella. :p Eipä sillä, etteikö todella monella kisulla olisi pinkihköt anturat, joten mitään kovin erikoista en voi tarjota. Kaiken lisäksi juuri kun olin aikeissa kuvata kattia ja lavastaa mukaan jotakin pinkkiä taustaa, kamerani akku loppui. :p En jaksa kuitenkaan enää viivyttää osallistumistani viikon haasteeseen, joten tyydyn eilen otettuun loikoiluotokseen, jossa ne anturatkin näkyvät.  EDIT!
Toinen kuva bonuksena Sinnin vaaleanpunaisesta kielestä, kun sain sen hiivatin akun lopultakin ladattua. :)  28.08.2008 - 12:16
Eilen meillä oli varattuna aika lääkäriin. Päätin edistää asioita ottamalla Pätkikseltä virtsanäytteen jo ennen kuin menisimme vastaanotolle. Kuten lääkärikin myöhemmin totesi, on kissoilta huomattavasti vaikeampi ottaa virtsanäytettä verrattuna esimerkiksi koiriin, mutta Pätkis on onneksemme normaalia helpompi tapaus rauhallisuutensa vuoksi. Aluksi yritin saada näytteen tavallista pienikokoisemmalla kahvikupilla (juu, tervetuloa meille kahville, jos vielä uskallatte ;) ), joka osoittautui kuitenkin liian suureksi toimenpiteeseen. Katti lähti heti karkuun, kun se kyyristyessään tunsi jonkin kipon allaan. :p
Vaihdoin sitten astian mittakuppiin ja heti alkoi tapahtumaan. Ekalla kerralla sain vain isohkon pisaran, jonka sain kuulla olevan kuitenkin liian pieni näytteeksi (kipaisin sitä nimittäin lekurille näyttämään, koska asumme lähellä eläinlääkäriä). En ollut tajunnut kysyä kuinka suuren määrän näytettä he tarvitsevat. Oli jatkettava yrittämistä. Pian keksin sen keinon, jonka avulla ei tarvinnut olla koko aikaa kytiksellä odottamassa milloin kissa yrittäisi pissata vessaansa taikka tuolille. Annoin siis kateille uutta ruokaa ja toki ne heti ryntäsivät sitä syömään. Kuten toivoinkin, heti syömisen jälkeen Pätkis marssi vessaan asioilleen. :p Ei muuta kuin salamana perään, ronski kipon sujautus hännän alle (Pätkis ei hievahtanutkaan) ja kappas vaan, niin oli saatu täysin sopiva määrä näytettä ilman monen tunnin mähinöitä!  Näyte siis kelpasi ja sainkin odottaa melko pitkään odotushuoneessa sillä välin, kun näytettä analysoitiin. Mikäs siinä oli odotellessa, kun paikka vilisi röhkiviä pikkukoiria ja hulvattomia frettilapsia. :p En rehellisesti sanottuna tiedä missä olisi yhtä viihdyttävää "jonottaa" kuin eläinlääkärin odotushuoneessa. Pelkkä elukoiden katselu vähentää omaa jännitystä ja pelkotiloja, joita oman lemmikin sairasteluun liittyy. Pätkiksen virtsanäyte osoitti, että sillä todellakin on virtsatulehdus, mutta mitään kiviin tai kiteisiin liittyvää ei näkynyt, mikä luonnollisesti oli todella helpottava uutinen. Sitä oletimmekin, koska verta ei ollut näkynyt lainkaan, mutta varmuus on tietenkin aina varmuus. Pätkis sai kahden viikon verran vaikuttavan antibioottipistoksen, joka on kuulemma todettu hyväksi erityisesti virtsatulehduksia hoidettaessa ja se on myös aiempaa antibioottia (joka oli ilmeisen tehoton) vahvempi aine. Pari kontrollikäyntiä on kuitenkin vielä edessä, mutta itse kissaa ei enää tarvitse lääkärin pakeille viedä, elleivät virtsanäytteet sitten osoita, että tarvitaan lisää tutkimuksia. Toivottavasti selviämme parilla virtsanäytteellä, vaikka sisäinen pessimistini kuiskaileekin, että vastoinkäymisiä on vielä rutkasti luvassa. Tulehduksen aiheuttajasta ei siis saatu varmuutta. Lääkärin mukaan myös matkastressi on saattanut tulehduksen herkässä kissassa laukaista, mutta aivan hyvin mikä tahansa muukin juttu voi olla syynä. Vaikka ruokaa ei olekaan todistettu tulehduksen syyksi, olemme tuon paremman puoliskoni kanssa päättäneet kokeilla jotain muuta kuin epäilyttävää ja kallista Royalia. Kävimme hakemassa neljä ainakin myyjän mukaan "terveellisempää" näytepussia eräästä eläinkaupasta. James Wellbeloved oli kissojen suuri suosikki. Ne tykkäsivät todella paljon eivätkä kovin kauaa edes uutta tuoksua ihmetelleet! :) Sen sijaan Eagle Packin eväät eivät ole ainakaan toisen tarjolla olevan makunsa voimin aiheuttaneet onnistumisen elämyksiä. Sinni maistelee kyseistä ruokaa hieman Pätkistä innokkaammin, mutta kovin suurta määrää ei näytä alas senkään kurkusta menevän. Pätkis suorastaan nirsoilee kyseisen merkin kanssa, joten veikkaanpa, ettei EP tule kuulumaan ainakaan vakituiseen ruokavalioomme. Jatkamme siis tutkimuksiamme sen uuden ruoan löytämiseksi. Kaikki teidän kissaihmisten omiin tai tuttujenne todistetusti aitoihin kokemuksiin liittyvät ruokavinkit ovat edelleen erittäin tervetulleita! :) Ostimme eilen kokeilumielessä silakoitakin, joten niiden menekkiä testaamme myöhemmin tänään. Jos jollain on muuten kokemuksia sisäkissan kalaruokinnasta, olisi kiva kuulla missä muodossa fisut ovat maistuneet parhaiten ja kuinka usein raakoja ruokia syöviä katteja olisi syytä madottaa ongelmien välttämiseksi. 25.08.2008 - 16:40
Yli viikko sitten lähdimme pitkälle matkalle etelään kattien kanssa. Pätkis ravasi vessassa koko lähtöaamupäivän ja tokihan oletimme sen vain stressaavan lähtöä. Se ei ole mikään innokas matkustelija, vaikka mielellään kantokoppaan marssiikin ja täten ilmoittaa olevansa halukas seikkailuun. Niin se teki myös tuona päivänä, joten emme osanneet lainkaan aavistaa mitä tuleman pitäisi. Katit joutuivat tekemisiin todella usean uuden ihmisen ja samalla myös eläimen kanssa. Yhden hauvan kanssa elo oli leppoisaa, vaikka pientä kyräilyä olikin aluksi havaittavissa. Eräs toinen koira aiheutti meille kuitenkin harmaita hiuksia, sillä se oli nuori ja turhan innokas tekemään tuttavuutta kattien kanssa. Onneksi tätä ei kestänyt montaa päivää, vaan paikka vaihtui ja katit saivat rauhansa takaisin.
Siitä alkoivat ne ongelmat, joille ei näy loppua. Pätkis alkoi pissailemaan yhteen jos toiseenkin paikkaan. Erityisesti kyläpaikan nahkakalusteet saivat tuta kissan uuden harrastuksen seuraukset. Olimme äimänä, sillä koskaan ennen kiltti Pätkis ei ollut tehnyt mitään vastaavaa! Ostimme sitruunasuihketta, jonka oli tarkoitus pitää katti poissa pahanteosta, mutta mitään varsinaista apua suihkeesta ei kuitenkaan ollut. Pissaaminen jatkui ja pinna meillä ihmisillä luonnollisesti kiristyi. Koska oireet viittasivat sekä stressiin, että virtsatulehdukseen, varasimme ajan lahtelaiselta eläinlääkäriasemalta ja painelimme kissan kanssa paikalle. Reissu oli käytännössä täysin turha, sillä puhelimessa meille ei lainkaan kerrottu, että he olisivat tarvinneet virtsanäytteen. Emme me uudehkoina kissanomistajina voineet edes moista aavistaa! Olin todella yllättynyt lääkärin sanoessa, ettei hän voisi ottaa tyhjärakkoiselta kissalta virtsanäytettä, mutta kuitenkin siitä huolimatta määräsi katille antibioottikuurin sekä rauhoittavia lääkkeitä. Toisin sanoen saimme lääkkeet kahteen oletettuun ongelmaan, mutta emme minkäänlaisia todellisia vastauksia. Ja mikä lie onkaan syy, sillä nyt vajaan viikon lääkkeitä syöneenä (rauhoittavia emme ole antaneet joka päivä, koska niistä ei ole mitään apua itse ongelmaan) katti jatkaa toimiaan myös täällä kotonakin. Aloin tutkimaan nettikeskusteluita ja sain tietää, että on olemassa tapauksia, joissa Royal Canin-raksut ovat aiheuttaneet kateille virtsakiviä noin kolmen kuukauden käytön jälkeen. Jos vielä satutte muistamaan, niin siirryimme tuossa keväällä juuri noihin kyseisiin raksuihin, koska Nutroa ei maahan enää ilmeisesti lainkaan tuoda. Nutroa kateille syötettiin kauan ilman mitään ongelmia, joten nykyinen pissaongelmamme syy haiskahtaa pahasti R-kirjaimella alkavalta pöperöltä. Satuin saamaan oululaiselle eläinlääkärille ajan täksi viikoksi, joten sinne täytyy Pätkis-parkaa lähteä muutaman päivän kuluttua raahaamaan. Siellä ottavat sitten virtsanäytteen vaikka rutikuivasta kissasta. Asia, jota ei Lahessa olevinaan pystytty tekemään.... Että voi harmittaa, että näin piti käydä! Eläimen terveyden kanssa ei ole leikkimistä, joten tokihan tässä kaikkemme teemme, että syy saadaan selville hinnalla millä hyvänsä. Olen kyllä todella järkyttynyt, mikäli ruoka on se syy, jonka vuoksi kissamme muuttui yhtäkkiä kotiterroristiksi, jota ei voi hetkeksikään jättää valvomatta, kun se hereillä on. Olen päättänyt, että Royalia ei kateille ennen lääkärireissua syötetä. Mikäli ruoka on syynä, se lähtee tietysti samantien vaihtoon. Olen muutoinkin monipuolisen ravinnon kannalla mitä eläimen ruokitaan tulee, vaikkakin se on melko hankala haaste nirsojen kattien kanssa. Yksi vaihtoehto on totuttaa kissat raakaruokaan, mutta sekään tie ei ole helppo ja vaatii lisävalmisteita ollakseen terveellinen ja ravitseva. En ole ollenkaan vakuuttunut, että eläinlääkäreiden suosimat kalliit kuivaruoat ovat se ainoa oikea hyvä vaihtoehto. Kantoja on niin monia, joten ei kai tässä auta kuin yrittää löytää se omille kateille sopivin vaihtoehto opiskelemalla lisää aiheesta ja kyselemällä muiden kokemuksia. Vielä on kuitenkin hyvin mahdollista, ettei syynä ongelmaan olekaan ruoka. Eläinlääkäri oli kuitenkin pikapalaverissamme sitä mieltä, että ruoka on mahdollinen syy ja tavalliseen virtsatulehdukseen saatu antibioottikuuri olisi jo alkanut vaikuttaa, mikäli se on syy kaikkiin murheisiin. Onko teillä muilla kissaihmisillä vastaavia kokemuksia ja kuinka lopulta selvisitte niistä? 05.08.2008 - 11:21
Osaisikos joku vuodatus.netin käyttäjä kertoa mulle kuinka saisin vaihdettua blogini kuvausta tuosta ylimmästä "KIRJOITTAJA"-laatikosta? Olen etsiskellyt sitä paikkaa aivan kaikkialta (tai noh, ilmeisesti en AIVAN, kun ongelma on vieläkin olemassa :> ) tuolla hallintapuolella, mutten ole vieläkään keksinyt vastausta ongelmaan. Blogini kuvausta kun on syytä muuttaa, sillä pääosassahan ovat nykyään kissat eivätkä kirppislöydöt sun muut, jotka siis löytyvät nykyään täältä. Olisin kiitollinen kaikesta avustanne! :) 31.07.2008 - 20:55
Tänään oli se päivä, jolloin astelimme ensimmäisen kerran yhteisen taipaleemme aikana nelistään eläinlääkärin vastaanotolle. Oli aika ottaa kummallekin rokotus. On aina oma operaationsa laittaa katit kantokoppaan. Sinni ei kuollakseenkaan menisi sinne, jos aavistaa, että olemme lähdössä jonnekin, mutta se saattaa aivan hyvin pitää koppaa nukkumapaikkanaan sen lojuessa joskus luukku auki lattialla. Pätkis taasen suhtautuu koppailuun rennommin ja tänäänkin se ryömi ihan oma-aloitteisesti jo etukäteen kantokoppaan odottamaan lähtöä. Melko helppo elukka! :D Sinnin kohdalla saimme harrastaa hieman harhautuksia, joskaan ne eivät menneet läpi. Katti kyllä alusta asti tiesi mitä oli tekeillä. Jostain syystä se oli siitä huolimatta ihmeen helppo valjastaa ja työntää koppaan Pätkiksen seuraksi.
Eläinlääkärillä meidät kirjattiin ensin järjestelmään, koska kyseessä oli ensimmäinen vierailumme kyseisessä paikassa. Lääkärin luo pääsimme jo ennen varaamaamme aikaa ja olimme sieltä alle vartissa selviytyneet kotimatkallekin. Ripeää ja muutenkin asiallista toimintaa. Kummankin katin rokotus sujui ilman minkäänlaista reaktiota piikkiin. Yllättäen Pätkis kuitenkin pisti hanttiin siinä vaiheessa, kun yritettiin saada sitä toimenpidepöydälle. Vaikka kuinka koppaa kallisti, katti haritti vastaan. :D Lopulta painovoima otti yliotteen ja elukka lumpsahti pöydälle. Hassua kuinka äkkiä se normaalisti sopeutuu vieraisiin paikkoihin, mutta tuolla koki ympäristön pelottavaksi. Sen sijaan aina kovin varauksellinen Sinni taasen oli innolla tassuttelemassa tutkimaan ympäristöään. Aina ei ihmisenä jaksa ymmärtää mikä laukaisee missäkin elukassa niin erilaisia reaktioita.  Kotiin päästyämme huomasimme, että koettelemus oli oikeasti ollut Pätkikselle raskas. Se nuoleskeli ja ravisteli itseään lähes tauotta suorastaan hillittömästi. Lopulta saimme todistaa, kuinka Pätkis väänsi löysät tortut suoraan lattialle. Ah sitä tuoksua! \o/ Seuratessani kissaa toiseen huoneeseen löysin matkan varrelta myös karvapallo-oksennuksen, joka taisi olla saman elukan tekosia. Sinni ei vaikuttanut tuntevan oloaan lainkaan kummalliseksi ja alun arastelun jälkeen oli täysin ennallaan. Saa nähdä kuinka kauan Pätkis oireilee ennen paluutaan normaaliin tilaan. Voihan olla, että pistokohtaa kirvelee, kuten usein ihmisilläkin, joten ei ole kovinkaan suuri ihme, jos olo on katilla oudonpuoleinen. Eiköhän se siitä selviä siinä missä Sinnikin. :)  Erikseen täytyy mainita erittäin positiivisesta yllätyksestä, jonka koimme rahastushetkellä: kahdesta kissasta myönnettiin "perhealennus", jollaista emme olisi osanneet odottaakaan. :p Alennus oli kahdeksan euron verran, mikä kyllä mielestäni on varsin tuntuva rahasumma ainakin näin opiskelijan budjetissa. Olipa jännä huomata, että tuollaisistakin paikoista voi saada alennusta. Harvoin se hammaslääkärikään on sanonut, että "no jos tulet sukulaisen kanssa juurihoitoon, saat alennusta!" ;D Olisi hauska kuulla millaisia rokotuskokemuksia ja -reaktioita muiden kissoilla on ollut, joten kertokaahan toki tarinoitanne kommenttiboksissani! :) 29.07.2008 - 13:36
Uusin kissakuvahaaste pyytää tällä kertaa enemmänkin sanallista kuin kuvallista osallistumispanosta, ja sehän toki sopii. Tällä viikolla on tarkoitus kertoa siitä miksi kissalla on tietty nimi, oli se sitten sen oikea taikka vain lempinimi. No kerrotaanpas vähän kummastakin katista. :)
Tarina kertoo, että Sinni sai nimensä vajaa kolme vuotta sitten käsittääkseni raahelaisen kissatalon suojissa. Se oli sisarustensa ja emänsä kanssa löytynyt metsästä ja tuotu sieltä ihmisten hoteisiin. Kaikki pennuista eivät kuitenkaan vaikeasta alustaan selvinneet, mutta Sinnillä oli sinnikkyyttä, jonka vuoksi se nimettiin Sinniksi. Mielestäni Sinni on nimenä kovin mainio. Nimellä on oikea tarina eikä ihan joka toinen kissa kanna samaa nimeä sen kanssa. Tykkään erikoisuudesta, enkä koskaan nimeäisi elukoitani Mustiksi ja Mirriksi tai muilla vastaavilla "perinteisillä" nimillä. Muut tehkööt niin, jos siltä tuntuu, mutta mulle se sovi. Tässä tapauksessa en ole kuitenkaan itse millään tavalla vastuussa kissojeni nimistä, koska en kumpaakaan niistä itse ole sattuneesta syystä nimennyt. En päässyt nimiasiaan aikanaan vaikuttamaan enkä tahdo niiden nimiä vaihtaa jälkeenpäinkään. Eipä sillä, että olisi tarvettakaan, sillä kummallakin on varsin suuhun sopiva ja erityinen nimi. :) Sinnin sinnikkyys ilmenee muuten ihan arkielämässäkin. Sillä on todella vahva saalisvietti ja into kokeilla rajojaan, joka näkyy usein erityisesti akrobatiaa vaativissa tempauksissa. Nimi on siis osunut kaikin puolin kohdalleen!  Pätkis taasen on saanut nimensä ilmeisesti suklaisen värityksensä vuoksi. Aiheesta paremmin tietävät saavat korjata, jos tätä lukevat ja huomaavat mun puhuvan höpöjä. :p Toisin kuin Sinnillä, Pätkiksellä on myös useita lempinimiä. Yksi näistä on Hyneman. Arvaako kukaan syyn, kun katsoo valitsemaani kuvaa? ;) Noh, etenkin tietyssä valaistuksessa ja livenä nähtynä Pätkiksen viikset hätkähdyttävät vähän väliä, joten tokihan se on saanut lempinimen viiksistään kuulun myytinmurtajamiehen mukaan. :p Mursuviiksiä kumpikin. Lisäksi Pätkis on rodulleen tyypillisen löysän vatsanahkansa mukaan myös Röllykkä ja Läski (vaikkei olekaaan läski, niin Sinnin rinnalla kokoero ja olemuksen löysyys on päätä huimaava). On myös nimiä, joita en ala tässä ääneen sanomaan, koska ne alkavat menemään tasoltaan jo sellaisiksi, ettei niitä ihan jokainen kestä kuulla. :D Eivätköhän nuo kiltimmät riitä yhteen merkintään, heh. |
